Tässäpä nuo omat räpsyni. Sisu pelas hyvin mutta iso webasto vesipumppuineen tyhjensi uudet akut 4 tunnissa joten Cummins sai kehrätä 24h yhteen putkeen
Lämmintä oli nuotiolla että Sisussa. Ja paljon oli meillä evästä ja siihen vielä tapahtuman tarjoilut niin kyllä kelpas olla hyvässä porukassa.
Oli hirvisoppaa, savukalaa, rapuja lettuja, huiluntuhtia ym ym...
Kiitos kaikille osallistujille. Keli suosi tapahtumaa. Yön 10 pakkasastetta torjuttiin aamu kolmeen telaketjunuotin tulilla. Silloin tontti hiljeni. Simo aloitti aamuväijyn ja tsaijun keiton jo klo 0400. Aamu 0600 oli jo puolet porukasta hereillä. Lotta Lunkreeni alias Kari huolehti aamupalasta jokaiselle henkilökohtaisesti, wau, mikä sörviisi. Koneita käynnisteltiin pikku purevassa pakkasessa erilaisella menestyksellä. Saureri saatiin liikkeelle puolentunnin käytön jälkeen. Epäillään kosteutta laatikossa. JT sai Ällin liikkeelle hakattuaan jäitä lattialta tunnin verran kruunun koulutuksen saaneen Ällijohtajan kanssa. Nähtiinpä tontilla iltarapujen lisäksi toinen, isonpi saksiniekka. Hummeri ykkönen, taisi olla kaasutettu verso, joka saapui aamulla. Karkun porukka toi tuliaisiksi kolme vanhaa Iltama brosyyriä vuodelta 1924, makeita. Lappi LDF toi tuliaisiksi Virosta biisonnimakkaraa, täyttä biisonnia, ei mitään jauhomössöä Kurkun kostukkeeksi tuli leka juomaa, pullon muoto tyyppiä KK, oltiinhan KooKoossa. Vielä avaamatta. Perinteinen kurkkupurkikolehti tuotti pensarahaa 361,oo, joka kaikki on käytetty pensaan ja kaasuöljyyn. Suurin seteli oli erään yrittäjän lahjoitus 50,oo, malliksi ja tiedoksi muille jatkossa. Sotapoika lahjoitt lähesi kokonaisen päivärahan eli vitosen, siis päivän palkan. Sotapoika lienee saanut riittävästi vastinetta päivän palkalleen, Ällin, Saurerin ja Nasun puikoissa. Erikoiskiitos sotapojalle. Kaikki halukkaat saivat ajaa tai olla kyydissä. Ajot hiipuivat n. 15oo väen vähetessä. Ylläri ilmeni loppusiivousta tehtäessä. Nyyttikesteihin oli tuotu riittävästi makkarapaketteja. Niitä oli melkein muovikassillinen nuotiolla. Arvatkaa, mitä olen syönyt vajaa kuukauden. Makkaraa tietenkin.
Ensi vuonna uudelleen, Suomi sata vee. Pileet ilman vieraita ei o mitään. Mukaan kaikki kynnelle kykenevät. Vuosi aikaa rustata pelit ajokuntoon. Aina on teippikilpi mahdollisuus, tai siirtolavakuljetus. Ettei menis ihan överiksi, toivotan kaikille hyvää loppuvuotta 2016, ruhtinaalliset 10 tiimaa jäljellä. Terveisin Olli Toivonen
ps kuvia on tulossa piakkoin
Suomenlippuja, malli Robin Hood. Mitat ei ihan kohdallaan, ajatus sitäkin enemmän
DSC_5619.JPG (78.64 KiB) Katsottu 6464 kertaa
Nuotiotulet
DSC_5618.JPG (72.92 KiB) Katsottu 6464 kertaa
Telaketjunuotiofiiliksiä panssarivaunumaalaus&maalitaulutaidenäyttelyn keskellä, maalaukset Janne Hultman, innoittajana pikkupoikien ja isojen poikien asiatietolukemisto, KORKEAJÄNNITYS
Nasu huurussa. Nasu toimi hyvin, kunnes sippas ajossa, Make (Saurer) puikoissa. Veto loppui kuin seinään. Ilta pukkasi päälle, samoin pakkanen. Sinne se jäi pellon reunaan nököttämään. Alkoi vianetsintä, pensaa lisättiin, siirtopumppu naksuttaa ja pensaa tule koneelle, antaako kipinän, EI. Vika oli ihan tyypillinen vanhan veehkeen vika, siis sähkövika. Aika syö vehkeitä enemmän, kuin kilometrit. Nää on tehty ajettaviksi, ei säästeltäviksi. Vihdoin vika löytyi: Jännite oli yli sulakkeen, mutta virtaa ei kulkenut, tyypillinen happettumavika. Aikaa paloi, kunnes muistui mieleen aiempi samanlainen vika Wellcraftissa 30 vuotta aiemmin. Hiekkapaperia ja käyntiin.
DSC_5624.JPG (230.89 KiB) Katsottu 6449 kertaa
Älli, nasu Kraz, Saurer etc. edustalla Akun KOIRA, nimi lienee Donna? Korjatkaa, ken tietää.
DSC_5623.JPG (143.65 KiB) Katsottu 6449 kertaa
Sutiin SISU, valmiina valokuvien kehitykseen. Cumminssi keulalla. Tossa voi pitää vaikka kinkerit, tilaa riittää.
Team Ahti Utti saapui kolmella pelillä, ZIL 131, GAZ 66 ja UAZ pulla. EXCCCP Kaalisoppaa piti oli tarjolla, mutta kaalin toimitusvaikeuksien vuoksi jouduttiin tyytymään hirvisoppaan. kaalisoppa-auto ajoi natkalla hirvikolarin, siksi siis hirvisoppaa. Toivottavasti saadaan ensivuonna SUOMI 100 myös yllärisoppaa, esim Pekingin ankkaa tmv.
DSC_5627.JPG (227.55 KiB) Katsottu 6435 kertaa
Saurer ja vesijohtoputki. Pari kylän tuttua ukkoa pällistelee Saureria. jos olisi Ällitälli eli MT-LB, niin teonsana olisi ällistellä. Kolmen tuuman vesijohtoputki antaa hyvän fiiliksen. Sen läpi voi työntää vuodenvaihteen Kissanpieruraketit taivaalle
Eileen oli ainutlaatuinen tilaisuus Koskenkylän prikaatilla yhdessä Mil Safarien ja sidosryhmien kanssa päästä ajamaan ajoneuvolla, jota odotettiin 14. eli 2016 paraatiin. Pääsimme ajamaan Patrian 8x8 AMW:llä Parolannummella. Kuvia tulee piakkoin. Katso Mil Safarit face. Näiden ajoneuvojen saaminen harrastekäyttöön on hiukan vaikeaa, samoin ajamaan pääsemineen, jokseenkin mahdotonta tavalliselle pulliaiselle. Varusmiespalvelus on hyvä väylä päästä puikkoihin. Toinen on kruunulle kouluttajaksi, huoltopuolen mutterimikoksi, pitkä ja mielenkiintoinen väylä. Kolmas, tehtaalle töihin, suunnittelijaksi, asentajaksi, myyntimieheksi etc, eli valmistajan kautta. Neljäs lienee toimia valmistajan yhteistyökumppanina kehitystyössä, ehkä tie puikkoihin. Viides on edustaa vierasta hallitusta ja sen puolustusvoimia ja olla ostajan edustajana tekemässä kauppaa ja koeajaa. Olisikohan vielä yksi mahdollisuus, tuskin, eli Fyrkmannina ostaa koko paja. Sehän ei ole myytävänä. Tähän tulee mieleen juppiajan vitsi kun paikallinen $fyrkmanni$ $@noi €€nruutille et mul on niin paljo fyrkkaa et mä voisin ostaa koko Soumen, mut €€nruutti sano et mä en myy...Samaan aikaan meidän koeajaman vaunun kanssa aluelle saapui hiekan värinen raidoitettu vaunu. Tuli mieleen seepra kirmaamassa savannilla. Vaunu oli upean näköinen. Saikohan kukaan fotoa härvelistä? Luulin, että meille on varattu kaksi vaunua. Ei sentään. Se oli tehtaan asiakkaan koeajossa.
Meidän ryhmässä oli 13 hölöä, kaikki ajoivat kierroksen, itse viimeisenä sain santsivarvin kaupan päälle. Vaunun esittelyn ja teknisten asioiden jälkeen alkoi itse ajosessio. Ossi pääsi aloittamaan. Takahuutlarissa oli seuraavat viisi hölöä ottamassa kyytityyppejä, sieltä siirryttiin omalla vuorolla puikkoihin. Köpis oli seuraava puikottaja. Oma kokemus oli mahtava. Kiipeäminen takaa katolle ja pudottautuminen kuskin kuoppaan. Penkin siirto eteen, säätö pituussuunnassa ja korkeus kohdalleen. Hyvä ajonäkymä eteen ja hallintalaitteisiin. Luukku #kiinni eli raolleen#, jalka jarrulle, kässärin vapautus ja kuittaus, vaihde eteenpäin, jalka jarrulta ja hanaa. Kone oli jo valmiiksi käynnissä edellisen kuskin(Heikin) jäljiltä. Iso diisseli hyrisi jossain syvällä rungon uumenissa, vain pieni värinä kertoi sen olevan käynnissä. Tehoa lienee jotain yli 500 pollea, kitenkin tuntui olevan riittävästi. Laatikko pykälsi kuin Jenkin th400 80 luvulla. Tarkkana tunsi penkissä vaihtohetken, mutta tarkka piti olla. Käytännössä ykköseltä seiskalle ei huomannut vaihtoja kuin rundimittarin neulan liikkeistä, mutta siihen ei ollut aikaa keskittyä. Vaihtaminen oli juohevaa, ei kuminauhamainen, eikä kuitenkaan nykivää, siis ei mikään Mersun 70...80 luvun nytkomatik. Loota oli jämäkkä vaihdoiltaan, vastasi kasuun napakasti. Turvallisuussyistä ME puhumme aina kaasusta, siis kaasupoljin, kuten tavallisessa autossa, kaikki ymmärtää sen. Jargoni syöttöpolkimesta tuo mieleen jonkinlaisen lasten syöttötuolin, jossa syötetään Pilttiä nassuun. Tämä poljinhan voisi olla myös juottopoljin. Onhan se kakku nestemäisessä muodossa, siis juotavaa... Diisselihän on myös nimeltään kaasuöljyä, siksi ja ymmärryssyistä panssarivaunuharrastajat puhuvat AiNA kaasupolkimesta. Nopeusmittari näytti hetkessä 30, ajoalusta oli kyntöpeltoa vastaavan näköinen. Melkein säälitti gummien puolesta. Kuitenkin yli 20 tonnin paino rusensi pienet epätasaisuudet allen ja meno oli kuin mottitiellä. Jousitus oli kuin umelma. Fiilis oli kuin rättisitikassa tai rellu16? 80 luvulla jousituksen suhteen, samoin isot jenkit antoi saman fiiliksen lipuessaan Stokiksen rakkarirundilla. Vaunu eii heilunut, vaappunut, tärissyt, se vain lipui arvokkaasti läpi maaston kuin jenkki kruisingissa. Oikein isot heitot piti hiukan keventää kaadulla. Jarrua ei tarvinnut käyttää kuin paikallaan pysymiseen. Parolan pääsuoralla oli ohje, lasiin 40, itsellä neula nousi lähes lukemaan 60 ja meno oli vakaata kuin ...ssa... ohjaus toimi kuin unelma, siiteeraten TM 70 luvulla, tunnottomaksi tehostettu ei tässä pitänyt paikkaansa, mutta eihän se ohjaushytti ole mikään kuntosali. Vihdoin oli kierros täynnä ja koska olin viimeinen ajaja tinkasin santsirundin ja sain sen isäntämme suostumuksella. Toinen kierros oli herkkua, jännitys tiessään ja eikun hanaa. Kokemus oli positiivinen, säilyy varmaan mielessä koko porukalla koko loppuiän. Pisteenä iin päällle pummasimme vielä kyydin tehtaan portille asti, 10 kilsaa lisää kyytiä, kolme innokkainta. Ruokapuoleen ja vilua vastaan oli Mika ja Kari, alias Lottalunkreeni duunannut hirvisoppaa, ite kaadettu, samoin glökiä omalla reseptillä. Glöki loppui kesken, se miinuksena, sopasta tuli jonkun kommentti, on sitä syöty huonompaakin? Tämän Kari otti kiitoksena. Nuotio oli peltialtaassa, hehku parhaimmillaan, kun pippalot oli ohi. Kamat kasaan ja baanalle. Kiitos vielä kerran isännällemme, Patrian Jari Lemmetyiselle tästä as
josessiosta. Kyssäriin, onko tällaista serviisia heidän tuotevalikoimassa jatkossakin myytävänä, siis ostettavissa rahalla, oli vastaus EI. Varmaan pitäisi olla oma valtio, oma hallitus ja omat puolustusvoimat, ja rahaa, niin voisi ehkä päästä kaupoille.
ps
Koskenkylän prikaatilla on jo hankittuna Suomessa oma oikea AMW 8x8, hiukan se vaatii kunnostusta, että pääsee kruisailee. Sen hommaaminen oli iso projekti, kesti kauan ja kallis Tämä lienee ainoa AMW privaattiomistuksessa koko maailmassa ja toisen tarinan arvoinen.
