-85-86 on totta "suursarjavalmistuksen osalta, mutta vielä -80-90 luvun taitteessa tehtiin neukkujen tilauksesta BK:ta pieni määrä. Jorma S.Jerkku oli bussituotannon lopetuksen mahtikäskyn antaja, kun piti keskittyä paremman maineen omaavien kuorma-autojen tuotantoon.
Sisullahan oli aika tasaisesti ollut jossain 12% luokassa ollut markkina-asema linjureissa, lukuunottamatta -50-60-lukujen huippuvuosia, jolloin Sisun alustat olivat hyviä.
Vanaja kun naitiin -68 saatiin "lahjana" täysi fiasko AEC 505 moottorilla, eikä fiaskous rajoittunut moottoriin, ajo-ominaisuudet, tai niiden puute olivat aivan omaa luokkaansa
Koomista sinänsä, "muskeliVanajan" onnistuneita ratkaisuja ei adoptoitu Sisun BT69-CR:n.
Tosin olihan Beetee aikanaan yleisimpiä kaupunkilinjureita maassamme ja jarrut olivat tämänkin päivän mittapuulla ihan käsittämättömän hyvät!
Lisäksi etenemiskyky liukkaalla ja lumessa hakkasi 6-0 kaikki muut.
Beeteen vakiomoottori, ahtamaton, lähes 12,5L Aec:n 760 oli onnistunut otos sumujen saarien moottorituotannosta; Sitkeyttä ja vääntöä oli kuin höyrykoneessa, palotapahtuma oli optimoitu, kärjistäen voidaan sanoa, että pakoputkesta tuleva tavara oli vähintään yhtä puhdasta kuin ulko-ilma, mitään dieseleille ominaista aldehydiä noesta puhumattakaan ei tullut!
Juuri tuosta koneesta Leyland taikoi "uuden" TL-12 moottorinsa maalaamalla ja ruiskupumppua 10hv kiristämällä...
Tampereella oltiin muita kaupunkeja onnellisemmassa asemassa; kyykosken Heikki oli "Veto-oikeudellaan" määrännyt kaikki Beeteet hankittavaksi SCG:n pneumo-cycliceillä, mitä tosin korkeintaan 2% kuljettajista osasi käyttää
Sääli sinänsä, Sisun viimeisissä DAF-moottorissa alustoissa yleisen mielipiteen mukaan oli onnistuttu ratkaisemaan edellisiä Sisuja vainonneet ongelmat.
Tosin; paineilmatoimista kaasupoljinta kiitettiin herkkätoimiseksi lehtien testeissä, mutta jälleen puupäät (puujalat) eivät osanneet noita käyttää?!-Vaan ajoivat on-off tyylillä= tyhjäkäynti/täydet pelissä, juu Sisu-Daf kyllä hyökkäsi pysäkiltä Ferrarin lailla, kas kun oli Leyland O.680 pohjaisesta koneesta otettu jopa 260 hv, eivätkä ne olleet mitään Volvon "paperihevosvoimia". Powered by Daf-dieselissä yhdistyi markkinoiden paras taloudellisuus, kaunein käyntiääni ja kautta linjan joustavuus.
BTW: samaisesta koneestahan Doornes automobiel fabrik taikoi 400hv.
Eestin puolella on useita -80-luvun puolivälin em. sisuja liikenteessä, kyllä oikein sydäntä lämmittää, kun sisu pyyhkäisee stradalla svenskien aneemisen B-10m:n ohi "aavikkoperävälityksellään", vauhdin ollessa lähellä 130-140km/H.
ihmeellistä sinänsä, BT 69-CR:n paras anti= jarrut eivät siirtyneet Beekoohon, vaan oli vajottu lähes svenskien massatuotantohimmeleiden tasolle
DAF-sisulle oli ominaista Leyland - perintönä "heijaava" tyhjäkäynti, tosin paljon sievemmäksi jalostettuna kuin sumujen saarien tuotteessa, käynnin pehmeydessä tuli ensimmäisenä mieleen Strömbergin sähkömoottori