Harraste-Scania T142H hankittu

Yleistä keskustelua, foorumin säännöt/ General topics

Valvoja: sisua

Velu
Viestit: 282
Liittynyt: To Huhti 30, 2020 4:14 pm

Harraste-Scania T142H hankittu

Viesti Kirjoittaja Velu »

Lähivuosien harrastesuunnitelmaan vaikuttaa tulleen pysyvästi paikka myös kuljetuskalustolle. Monikäyttöisenä harrasteautona saattaisi 140 tai 141 (ehkä 142) 6x2 Scania, nosturilla ja vaihtolavalaitteella tai ehkäpä vetopöydällä olla suorastaan ideaali, pitkävälitykseninen puikkoperä vain parantaisi tilannetta. Suunnittelu pitää tietysti aloittaa jo nyt, että osaa alkaa sopivaa lähtökohtaa metsästämään.

Koskapa tuollaista ei valita pörsista ihan tuosta vain, niin kiinnostaakin, miten paljon noita voi risteyttää, varsinkin jos kokonaisuus olisi joskus tarkoitus saattaa museokilpiin. Voiko siis tylppänokasta tehdä nokkamallia? Mitenkäs normiohjaamosta makuuohjaamoksi ja onko nokkamallia ollut myös makuuohjaamoisena. Kiinnostaisi myös onko näissäkin sama ohjaamo tylppänokassa ja nokkamallissa? Kysyn tätä siksi, että tylppänokkaisen 140 tai 141 scanian löytää vielä tänäpäivänä joten kuten, nokkamalleja huonommin. Jos vaikkka tylppänokkaisesta rekkaveturista tekisi nokkamallin kuorma-auton, 14tm nosturilla ja vaihtolavalaitteella. Silloin kai lähtökohtana olisi riittävän pitkä runko, että kaiken saa mahtumaan.

Toki puoliperävaunun veturikin olisi hieno, mutta sitten pitäisi hommata parempi kortti. Toisaalta sille olisi kyllä aitoa käyttöäkin, kun pihasta löytyy myös D8 pillari, jotan ei sitten ihan pulla autolla vedetäkään.

Lauantaipäivä 1619 mersun ratissa vai vahvisti ajatusta siitä, että olen oikealla tiellä. Kun mersussa vispasi rattia koko päivän suoralla tiellä, mönki loivatkin mäet ylös alle 50km/h hirveällä pärinällä, ja laski 3:lla ja 4:lla alkavia keskikulutuksia, ei voinut kuin ihmetellä, miten napaperäinen teliauto tuplatehoilla voi viedä yli 10 litraa sataselle vähemmän ja nousta samat mäet 40km/h lujempaa!
Viimeksi muokannut Velu, To Elo 16, 2012 11:32 am. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

SA-1707
Viestit: 86
Liittynyt: To Huhti 30, 2020 4:14 pm

Re: Harraste-Scania 141

Viesti Kirjoittaja SA-1707 »

Tuohon kysymykseesi, että voidaanko tylppänokkaisesta tehdä nokkamallin autoa esim. museoajoneuvo ajatuksella, niin voin kertoa sen suoraan, ei valitettavasti onnistu. Ajoneuvon on vastattava sitä mallia, minkälaisena se on tehtaalta valmistunut. Esim. moottorin on oltava vastaavaa mallia, kuin uutena. Päällirakenteita voi muuttaa, kunhan ne vastaavat sitä aikakautta, kun ajoneuvo on ollut uutena. Eli esim. nykyaikaisia koukkulaitteita ei sallita. Jos sinulla on enemmän kysymyksiä, niin vastaan mielelläni. Olen Kainuun alueella vastaava ma-tarkastaja.

Terveisin Aki Tegelberg, Kontiomäki
040-5053294
Karhu-Sisu -79 ex SA-1707

Rivikuutonen
Viestit: 283
Liittynyt: To Huhti 30, 2020 4:14 pm

Re: Harraste-Scania 141

Viesti Kirjoittaja Rivikuutonen »

Kyllä vankkana Sisumiehenä voin silti sanoa, että Scania vinkkelikoneella on oiva valinta harrastekalustoon :D . Itse suosisin ennemmin bulldog-ohjaamoa, mutta makuasioista voi kiistellä. Minulla oli LS140, eli nokkamalli vielä muutama vuosi sitten. Sitä ei ollut tarkoitus myydä, mutta vaimon opintojen rahoittamiseksi joku harrasteauto oli laitettava lompakkoon ja LS140 oli helpoin myytävä omasta kalustosta. Tuo vuosimallin -75 Aku Ankkanokkainen Scania oli hytistään ja tuplarungostaan lievästi ruosteinen, mutta tekniikaltaan täysi kymppi. Entisöintiprojektina edullinen, jopa renkaatkin olivat lähes uudenveroiset. Kun asialliselta vaikuttava ostaja löytyi, Scania vaihtoi kotia. Ostaja kertoi entisöivänsä auton ja sain kaverista asiallisen kuvan. Koska uskoin auton pääsevän hyvään kotiin, myyntihintakin oli aika alhainen. Muutama kuukausi sitten kyseinen auto ilmestyi myyntiin nettikoneeseen purettuna osiksi ja parhaat palat hyödynnettynä :evil: . Kyllä oli v-käyrä tapissa. No, se oli sen auton loppu, mutta onneksi sain kertaalleen autettua toisen LBS141- alustan erittäin hyvään kotiin, joten virhe tuli tavallaan hyvitettyä :) Siitä autosta voisi eräs toinen kertoa sitten jo paljon enemmän :wink:
Ongelmana noissa Scanioissa on tuplarungon muuttuminen paistetun lehtevän joulutorttutaikinan näköiseksi. Se on korjattavissa, tosin vaatii kyllä sinnikkyyttä ja uskoa asiaansa, jotta lopputulos on hyvä. Mutta kuten totesin, kertokoon asiasta kokemusta omaavat enemmän :wink:

Velu
Viestit: 282
Liittynyt: To Huhti 30, 2020 4:14 pm

Re: Harraste-Scania 141

Viesti Kirjoittaja Velu »

SA-1707: Et ole kovin kaukana, sillä minun harrastepaikka on Naapurinvaaralla. :) Pitää varmaan tarkentaa kysymyksiä, kun alkaa niitä mahdollisia projekteja tulla vastaan. Monesti entisöity auto on kyllä useaman huonon yksilön summa, eikä monestakaan pysty sanomaan mitä autoa niissä on eniten, mutta siis sen täytyy olla papereiltaan ollut jo alun perin nokkamalli. Tuo on hyvä tieto, sillä silloin en edes yritä lähteä liikkeelle risteyttämällä bulldogista nokkamallia, vaan hommaan sen nokkamallin aihioksi ja etsin sille vaikka sopivan luovuttajayksilön.

Ajattelin tehdä nimenomaan niin, että valitsen sellaisen lähtökohdan, josta pääsisin mahdollisimman kivuttomasti oikeaan lopputulokseen. En siis edes haaveile tekeväni mitään runko tai akselistomuutoksia. Nostureiden ja vaihtolavalaitteiden kanssakin on varmasti riittävästi puuhaa. Päälirakenteissä ilmeisesti riittää, että sellaiset olisi voinut(uutana tai käytettynä) auton valmistusvuona siihen ostaa?

Ei bulldogissakaan suuremmin vikaan ole, mutta kun 99% tiellä liikkuvsita on niitä, niin nokkamalli kiehtoisi enemmän. Ammattikäytössä nokka on tiellä, mutta harrastekäytössä se on vain komea.

En muistanutkaan sitä scanian tuplarunko juttua. Mitkä mahdollisuudet tuosta ikäluokasta on löytää terverunkoisia 50/60? Kaverin 143 siirtyi monttuautoksi jo melkein 10 vuotta sitten, kun ei sillä pystynyt enää kippaamaan. Siihen verrattuna parikymmentä vuotta vanhempien tilanne ei oikein hyvältä vaikuta.
Viimeksi muokannut Velu, Ke Tammi 25, 2012 8:28 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Rivikuutonen
Viestit: 283
Liittynyt: To Huhti 30, 2020 4:14 pm

Re: Harraste-Scania 141

Viesti Kirjoittaja Rivikuutonen »

Terverunkoisen tuon mallin Scanian voi löytää pohjoisesta, pitkän aikaa paloautona olleen yksilön ehkä todennäköisimpänä vaihtoehtona. Harvinainen tapaus sellainen täysin terverunkoinen kyllä on.

Velu
Viestit: 282
Liittynyt: To Huhti 30, 2020 4:14 pm

Re: Harraste-Scania 141

Viesti Kirjoittaja Velu »

Rivikuutonen kirjoitti:Terverunkoisen tuon mallin Scanian voi löytää pohjoisesta, pitkän aikaa paloautona olleen yksilön ehkä todennäköisimpänä vaihtoehtona. Harvinainen tapaus sellainen täysin terverunkoinen kyllä on.

Mitenkäs se paloauto juttu, kun mobilistin mukaan vanha paloauto on hyödytön muuhun kuin entisöidyksi paloautoksi. Kerran paloauto, aina paloauto. Paitsi tietysti varaosaautoksi.

SA-1707
Viestit: 86
Liittynyt: To Huhti 30, 2020 4:14 pm

Re: Harraste-Scania 141

Viesti Kirjoittaja SA-1707 »

Joo, ei muuta kuin ota yhteyksiä tarpeen tullen :D . Tuosta paloautosta museoauto, valotan asiaa hiukan. Eli jos kyseinen paloauto on ollut esim. säiliöautona eli säiliö on ollut erillisenä rakenteena autossa, voidaan säiliö poistaa ja esim. tilalle laittaa kappaletavaralava tai jotain muuta.

Jos taas auto on ollut ns. sammutusauto ja auton korirakenne on yhtenäinen eli hytti ja loppuosa autoa ovat esim Kulmalan tai vastaavan koritehtaan toimesta liitetty auton omaan hyttiin tai jopa koko kori rakennettu uudestaan, niin tällöin auton muuttaminen ns. normaaliksi kuorma-autoksi ei enää onnistu.

Päällirakenne muutoksissa olet oikeilla jäljillä, auton aikakauteen hyvin soveltuvat laitteet ja lavarakenteet ovat hyväksyttävissä. Esim. jos jostain löydät vanhoja raskaankaluston esitteitä, joissa esitellään ko. laitteita uutena, ota ne talteen, tukevat tarkastustilanteessa valintaasi, jotka olet autoosi rakentanut.

Tsemppiä projektin etsintään!

Aki
Karhu-Sisu -79 ex SA-1707

Avatar
Kontio
Viestit: 673
Liittynyt: To Huhti 30, 2020 4:14 pm

Re: Harraste-Scania 141

Viesti Kirjoittaja Kontio »

Jos auto on esim. säiliöauto, niin siitähän saa muuttaa takaisin normaaliksi kuorma-autoksi. Tuo paloauto homma tarkoittaa niitä miehistöohjaamollisia autoja, eli niitä ei saa enään muutettua normaalihyttiseksi ja sitä kautta museo kuorkiksi.
Selvittelin itsekin tuota asiaa, toisen myydyn sisun osalta.

Katoppas, toinen vastaus tullut ennen...

LBS
Viestit: 132
Liittynyt: To Huhti 30, 2020 4:14 pm

Re: Harraste-Scania 141

Viesti Kirjoittaja LBS »

Itsellä on projektina LBS 141, rivikuutosen mainitsema yksilö, alle 250 000km ajettu. Auton tuplarungolle on jossain määrin toteutettu kunnostustoimenpiteitä, tuo runko ongelma/ominaisuus esiintyy kaikissa merkeissä jotka ko ratkaisua käyttävät.
Bulldog/nokkamallin muutoksen voi unohtaa ilman mr-ajatuksiakin, niiden rungot ovat erilaisia. Ohjaamo ei ole sama, vaan nokkamallin ohjaamo on tehty nokattomasta 80/81 mallista, makuuohjaamona niitä on jonkinverran olemassa, en ole varma ovatko tehtaan jäljiltä vai jatkettu jossain muualla.
Sopivan pitkällä akselivälillä olevan terverunkoisen yksilön löytäminen ei ole mahdotonta mutta kyllä siihen aikaa kannatta varata.
Mutta ilman muuta kannattaa etsiä aihio, mihin ei suuria muutoksia tarvitse tehdä.

Rivikuutonen
Viestit: 283
Liittynyt: To Huhti 30, 2020 4:14 pm

Re: Harraste-Scania 141

Viesti Kirjoittaja Rivikuutonen »

SA-1707 valotti hyvin tuota paloauton muuttamista museokuorma-autoksi. Itsellänikin on mm. Jyry-Sisu vuodelta -71, joka on viimeksi ollut paloautoksi rekisteröity (virallisesti rekisteröity kuorma-autoksi, jonka käyttötarkoitus on pelastusajoneuvo ja erikoisehdot sen mukaan). Auto on omalla hytillä, joten siitä voi tehdä rahtilavalla varustetun kuorma-auton ja rekisteröidä sen museoajoneuvoksi. Kyllä myös esim. miehistöohjaamollisesta Kontio-Sisusta voi tehdä MR-kuorma-auton, mikäli sen miehistöohjaamo on samaa mallia, kuin työkunta-autoissa (kunnat, VR, sähkölaitokset ym.)
Koko MR-kelpoisuusasia on vähän sellainen asia jota voi miettiä. Jos esim. muuttaa vanhan Kontio-Sisu sammutusauton aikakautta vastaavaksi kuorma-autoksi, niin mielestäni sen arvo mitataan työn laadulla ja kokonaisuuden onnistuneisuudella enemmän kuin virallisilla MR-kilvillä. Mielestäni on parempi asia muuttaa vanhoja paloautoja takaisin kuorma-autoiksi, kuin antaa niiden tuhoutua. Todellisuus on vanhojen paloautojen kohdalla se, että erittäin pieni osa niistä päätyy aktiivikäytön jälkeen museoajoneuvoksi.
Mutta takaisin alkuperäiseen asiaan: Terverunkoista Scaniaa kannattaa etsiä myös Ruotsin puolelta. Blocketista löytyy ainakin silloin tällöin hyviä tarjokkaita.
Runkomuutoksista ja korjauksista voisin vielä sanoa, että kannattaa sitä harkita, mikäli aihio on muuten hyvä. Ompa tuossa omassakin kalustossa yksi Scania P113H, joka tarvitsee runkokorjauksen ja akselivälimuutoksen (nykyinen 3400 mm, tarkoitus muuttaa 4600 mm:iin). Olen kysynyt tarjouksia työn teettämisestä muutamalta pajalta, oma aika ja inspiraatio ei nyt siihen riitä. Maksaahan se useamman tonnin, mutta alustalla on ajettu 115 000 km :). Autossa on ollut päällä vesisäliö, jonka tihkuvuoto on vuosia jatkuessaan pilannut runkoa. Tuosta pitäisi tehdä (eikun siis teettää) sitten itselle vaijerilaitteilla ja nosturilla varustettu hyöty- ja harrasteauto. Joten vähän samanlaisia ajatuksia on kuin Velullakin, tosin kasikoneen jytinää ja vääntöä tällä ratkaisulla ei tulla saavuttamaan.

LBS
Viestit: 132
Liittynyt: To Huhti 30, 2020 4:14 pm

Re: Harraste-Scania 141

Viesti Kirjoittaja LBS »

Tuosta mr-asiasta olen samoilla linjoilla rivikuutosen kanssa, kyllähän paloautokorillisesta autosta voi kuorma-auton tehdä ja kannattaa tehdä, mutta ei sitä museorekisteriin saa.
Jos ajatellaan, että lähdetään liikkeelle vähän ajetusta paloautosta ja hankitaan siihen alkuperäisen kaltainen ohjaamo tai sitten rakennetaan harrasteauto moninkerroin enemmän ajetusta yksilöstä, niin kumpi on parempi yksilö. Saattaapa käydä, että ensimmäisen yksilön rakentaja käyttää tekniikan kunnostuksesta säästyneitä rahoja auton ylläpitöön pidemmän aikaa, kuin ikinä olisi museorekisteröinnillä saavuttanut säästöjä.
Omalta kohdalta olen ajatellut, että rakennan autoni kuten haluan. Mikäli ne ovat tai eivät ole mr-tarkastajan mieleen, entä sitten. Itsellehän näitä rakennellaan.
Tarkoitukseni ei ole mitenkään panna halvalla mr-järjestelmää, siellä toimitaan olemassa olevien määräysten mukaan.

Velu
Viestit: 282
Liittynyt: To Huhti 30, 2020 4:14 pm

Re: Harraste-Scania 141

Viesti Kirjoittaja Velu »

Tuossa tutkiskelin, että 142:a tuntuu olevan erimalliin tarjolla. Melkein sanoisin, että ne on nyt hävityksen alla. 30 vuottahan se raja oli kuorma-autolla, että saa museokilpiin? Tuossa ikäluokassa sopivaa päälirakennettakin on käyttökuntoisena aika hyvin myynnissä. Pitänee ottaa tuo mallisarja mukaan tarkkailuun, varsinkin T142.

Itsellä kun kuorma-autoilukokemusta on oikeastaan saman verran vänkärin penkiltä kuin ajamisestakin, niin täytyy tehdä muutama tyhmä kysymys.
Mitenkäs noissa päälirakenteissa on vaihtoehtoja. Se nosturi+vaijerilaite on varmaan se ensisijainen, siihen riittää korttikin. Tiedän yhden lyhytrunkoisen 142, jossa on kiilatapeilla lava ja vetopöytä. Vekkuli mattoa vedettäessä, kun keulii. Nosturi ei mahdu tähän millään. Onko muuten sellaista yhdistelmää olemassa, että vaihtolavalaitteen kanssa voisi käyttää irroitettavaa vetopöytää? Puoliperävaunulavetti ja nosturi olisi nimittäin mielenkiintoinen yhdistelmä, varsinkin kun tuo minun D8 pillari painaa 33 tonnia. Toisaalta sille puoliperävaunulle on nin vähän käyttöä harrasteissa, että se kannattaa kyllä unohtaa, jos vähänkin laskee kuluja. Jos kärrykuume joskus kuitenkin tulee, niin pystyisiko tuollaista pillaria kuljettamaan scanian perässä täysperävaunulavetilla?

Omissa harrasteissa on aina välillä painavaa kuljetettavaa, kuten vaikkapa juuri nyt Imatralla olisi muuan 24 tonnia painava harraste. Sitten on tuota kaikenlaista harrasterakentamista, joten hiekkaa joutuu ajamaan traktorilla vähän väliä ja puutavarakuormaimella tekemään nostoja, joihin se ei todellakaan riitä. Tuo vapaa-aikaan sijoittuva rahanhävitys kävisi Scanialla niin paljon joutuisammini! :D

LBS
Viestit: 132
Liittynyt: To Huhti 30, 2020 4:14 pm

Re: Harraste-Scania 141 & 142

Viesti Kirjoittaja LBS »

Entäpä jos autossa olisi vaijerilaite ja nosturi olisi kiinni vaihtolavassa, ei veisi pituutta eikä kantavuutta silloin kun ei tarvita mukana?

SA-1707
Viestit: 86
Liittynyt: To Huhti 30, 2020 4:14 pm

Re: Harraste-Scania 141 & 142

Viesti Kirjoittaja SA-1707 »

Joo, 30 TÄYTTÄ VUOTTA pitää olla auton valmistusajankohdasta kulunut. Eli tänä vuonna tarkastetaan 1981 ja sitä ennen valmistuneet ajoneuvot.

Niin, näihin meidän harrastevehkeisiin menee rahaa kaikissa tapauksissa, pidätpä sitä tieliikennekuntoisena tai entisöit sen viimeistä mutteria myöten. Kaikki harrastemuodot ainakin meikäläinen ottaa vastaan kunnioituksella, meillä jokaisella on oma taso kamppeitemme suhteen. Ne ajoneuvot, jotka hyväksytään MR luokkaan, ovat kokonaisuudessaan hyvin säilyneitä yksilöitä tai sitten entisöity kriteerit täyttävään tasoon. Mutta kaikkien ajoneuvojen ei missään nimessä tarvitse olla museoajoneuvoja, nykyinen liikennekäytöstäpoisto on varmasti helpottanut monen harrastajan arkea kamppeiden kanssa pehertämisessä.
Karhu-Sisu -79 ex SA-1707

Rivikuutonen
Viestit: 283
Liittynyt: To Huhti 30, 2020 4:14 pm

Re: Harraste-Scania 141 & 142

Viesti Kirjoittaja Rivikuutonen »

Kuullostaa kannatettavalta ajatukselta tuo 142. Jo mainitsemiesi hyvien puolien lisäksi käyttöominaisuudet ovat hyvät. Vaihtolavakäyttöön suosittelisin kuitenkin R142:sta, mahtuu se nosturikin mukaan ja "seksihytti" on ihan ykkönen. Erityisesti projektien hakumatkoilla on mukavaa, kun lepokoti kulkee mukana. Puolikkaan vetoon taas T142 olisi tyylikkäämpi. Tuohon ajatukseen vetopöydän ja vaihtolavalaitteen yhdistelmästä voisin todeta, että kovin paljon omakohtaista kokemusta ei ole, mutta onhan noita toteutuksia maailmalla paljonkin. Harrastekäyttöön voisi sopia vaihtolavakiskoilla oleva vetopöytä ihan hyvinkin. Tietysti tuo akseliväliasia on sellainen, että vaadittavat ominaisuudet ovat aika ristiriitaisia. Puolikkaan vetoon tarvittaiisiin lyhyt akseliväli kun taas vaihtolavalaitteiden ja nosturin kanssa akseliväli saisi olla mahdollisimman pitkä. :|
Scania 142:n huonoja puolia voisi mainita osin vanhahtavan paineilmajärjestelmän (ei esim. nelipiirisuojaventtiiliä, vaan ne yksittäiset venttiilit), heikot jarrut verrattuna Sisuun :P , hytin ruostealttius ensimmäisissä versioissa. Vaihteisto on toimiva, mutta ei ainakaan itsessä herätä suuria intohimoja. Mikään noista mainituista ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Scania 142 on aikalaisekseen hieno kuorma-auto jolla on mukava ajaa tänä päivänäkin. Siinä on samalla lailla asiallista persoonallisuutta, kuin SM- ja SK-Sisuissa. Nykyisellään jos pääsee ajamaan vaikka hyväkuntoisella SK181:llä, niin sehän on yhtä juhlaa :P Samanikäinen Mersu -tai vielä pahempaa- Iveco, on vain vanhanaikainen rautaläjä ja epäergonominen kivireki.

Vastaa Viestiin