Summa summaarim, vuosi 2019...
Kevät rituaaleihin kuuluu ladata akut, kiikuttaa ne autoon ja laittaa kiinni. Sen jälkeen Sisu ajetaan verstaan takaa etupihalle. Kaikki tämä sujui lähes kuin elokuvissa, ilman tuskaa. Toinen akku tuntui tosin hieman huonolta. Mitenkäs se nyt niin voi olla, oikein kympillä ostettu akku, jolla edellinen omistaja ei saanut Audiaan käyntiin kovalla pakkasella pari vuotta sitten...
Parin viikon päästä piti siirtää Sisua etupihalla, se kun oli jotenkin tiellä. Ei käynnisty, naks naks. Akut lataukseen, naks naks. Startti buustia, naks naks. No voi helvetin helvetti, onko se käynnistysmoottori taas ruostunut kiinni...?!
Olihan se, samalla tavalla kuin vuosi sitten. Samat toimenpiteet, kuvia en ottanut. Ainio ero vuoden takaisiin oli Köningbacher tölkin muuttuminen kokonaan valkoisesta valko-vihreäksi.
Kun auto oli ajokelpoinen, aloin tutkia muitakin toimintoja. Valoja, vilkkuja, jne. No vilkut eivät toimi, jostain syystä? Vilkun rele irti, ja auki, täällähän on jousi ruostunut poikki? Toinen epäkuntoinen rele jemmasta esille, siitä jousen vaihto, ja taas toimii. Eli taas säästi noin 30 e kun ei heittänytkään sitä viallista relettä pois 15 vuotta sitten. Ohessa kuva A-45 vilkkureleestä, numeroineen, jos joku sellaisen meinaa jokus ostaa.
Yksi ikuisuusmurhe lisää, toimimaton kytkin... Seisoessaan etupihalla, kytkin alkoi irrottamaan huonommin ja huonommin. Ja lopuksi ei ollenkaan. Jälleen kerran vanhan kertausta, tämä on tehty useampaan kertaan. Pääsylinteri irti, ruosteiden puhdistus pois, sylinterin hoonaus, kasaus jarrurasvan kera, ja lopuksi ilmaus. Ilmaus on melko hankalaa näissä. Paras keino ottaa uusi tippakanna, täyttää se jarrunesteellä, ja painaa nestettä "väärään suuntaa" kytkimestä polkimelle. Onneksi lavalla on pariovet, mistä pääsee työsylinterille käsiksi. Aivan kuin olisivat tämän tienneet jo 60-70-luvulla.
Tokmanni tarjoaa Sisu A-45 harrastajalle vaikka mitä. Uudet akut, brake cleaneria, jarrunestettä ja asennusjuomaksi Köningbacher olutta. Saisikohan tässä vaiheessa jo sponsorirahaa, tai edes sitä olutta...?
Edellisvuonna hankittu kiinalainen GPS-mittari tuli laitettua paikoilleen. Orkkis nopeusmittari on todella iso, joten tein pienen sopitepellin siihen. En porannut kojetauluun reikiä, vaan nuo ruuvit tulevat reiän reunaan kiinni. Nopeusmittari on muuten erikoisesti porrastettu. Esim 80, 84, 88, 92, 96 ja 100 km/h! Jos olisi yksi viiva vähemmän numeroiden välissä, niin porras olisi tutumpi 5 km/h. Mutta toimii noinkin, ja mittaa matkaa.
Kaiken tämän sohlaamisen jälkeen auto toimi loppuvuoden kuin ihmisen mieli. Kevään huutokaupasta tuli taas hankittua lisää renkaita.
Syksyllä oli Kalkun varikon 75 vuotis juhlahuutokauppa. Kun ajoin alueelle, niin paikalla oli legendaarinen huutokauppameklari Heikki Välimäki, vuosien mittaan tutuksi tullut mies. Hän huomasi autoni, ja kysyi, "Onko tämä kunnostettu ajoneuvo?" Vastasin että, niinkuin näet, ei ole. "Mutta ajamalla tulet, niin aja tuonne Autokillan riviin näytille!"
Sinne ajoin sitten, hienosti entisöityjen autojen riviin. Hieman hävetti, muttei parempiakaan A-45:sia ollut silloin tyrkyllä.
Seuraavana päivänä rivissä oli oikein jotain nähtävääkin. Nimittäin museorekisteröity Masi. Eikä mikään vain nopeasti huutokaupasta ostettu ja maalauttu, vaan kolmesta aihiosta tehty ja täydellisesti entisöity.