No höh, aiheessa on hiljaista kuin ruotsalaisessa iltakirkossa, joten ajattelin yön ratoksi päivittää oman autoni tapahtumia. Vaikkei tässä nyt niin hurjan tapahtumarikkaana olla oltu. Aika kuva- ja tekstirikas viesti, joten sori siitä. Ja ehkä vähän tavan teemasta poikkeavakin katsaus. Sori siitäkin.
Vuosi sitten marraskuussa alettiin kaveriporukassa miettimään, jos ajelisimme sotakoneella seuraavana kesänä Ruotsiin pienelle valloitusreissulle. Pähkäiltiin siinä sitten ja ynnäiltiin arvioituja matkakuluja ja sitä, miten kenenkin budjetti kestää Ruotsin reissun. Tavoite oli siis lähteä noin viikon reissuun Ruotsin Härnösandiin, jossa on vuosittain järjestetty isomman mittakaavan Berget -airsoft-tapahtuma. Tavaramerkkinä kyseiselle tapahtumalle on vuosien saatossa muodostunut suuri (n. 1500+) osallistujamäärä, sekä myös mekanisoitujen osastojen käyttäminen taistelujen tukena.
Pääasiassa ajoneuvokalusto tapahtumassa on painottunut pienempiin maastovehkeisiin, kuten Defendereihin, Jeeppeihin, Volvon TGB -malleihin ja norjalaisten
öljyrahoillaan ostamiin G-mersuihin. Meinattiin porukalla, että jos kerran Ruotsiin mennään, niin mennään sitten tyylikkäästi niiden omalla kalustolla ja näytetään miten se homma pelittää.
Isommat (ja varmaan ainoat) valmistelut aloitettiin lopputalvesta. Koska sotakone täytyy luonnollisesti aseistaa, kävin lopputalvesta hakemassa Ruotsin puolelta harrastajalta pari linkkutelinettä konekivääriä varten. Scaniassahan on hytin katolla valmiiksi pultinreiät konekiväärin jalustalle. Hankitussa jalustassa oli hieman eri pulttijako, joten päädyimme viime kesänä poraamaan katon läpi uudet reiät pulteille ja tiivistämään koko roskan.
Jalustan kiinnittäminen
Valmis jalusta ja linkku.
Samalla kevään aikana selviteltiin turkulaisten(!) ystäviemme toimesta tulevia matkareittejä ja laivayhtiöitä, joilla siirtyä lätäkön toiselle puolelle rytmiryhmän (6 hlöä) kera. Ehkä mielenkiintoisin tulkinta oli Viking Linellä, joka kuullessaan kulkuneuvomme olevan armeija-auto maastosuojavärissä, ei suostunut ottamaan ajoneuvoamme kyytiin lainkaan. Tämän perustelivat sillä verukkeella, että Viking Line on ahvenanmaalainen yhtiö, jonka pääkonttori on Maarianhaminassa ja Ahvenanmaan ollessa demilitarisoitua vyöhykettä,
sotakalustoa ei voisi heidän laivoillaan kuljettaa. Logiikka se on kai sekin, ei jääty sitä sen enempää murehtimaan.
Siljan rahtipuolelta Turku-Tukholma-Turku -matkalle ajoneuvolle ja kahdelle kuljettajalle olisi hinnaksi tullut noin 800 euroa. Kuorma-auton ollessa kyseessä, jäi ainakin meidän tapauksessa ainoaksi vaihtoehdoksi rahtipuoli ajoneuvon osalta. Finnlinesin hinta Naantali-Kapellskär-Naantali -välille oli em. kokoonpanolle noin 450 euroa. Päädyimme ottamaan molemmista vaihtoehdoista parhaat päältä ja varasimme Scanialle ja kahdelle kuljettajalle paikat Finnlinesin lähdöille, ja loppuosastolle, neljälle jalkamiehelle, paikat Siljalta Turku-Tukholma -välille. Näin ollen tehtyämme maihinnousun Ruotsiin kahdesta satamasta, pystyimme määrittämään kohtauspaikasi Uppsalan rautatieaseman, jossa kevyt jalkaväkiosastomme mekanisoisi itsensä kyytiimme. Perfetto.
Noin viikkoa ennen matkaa alkoi, kuten aina, viimeiset ja kiireiset valmistelut. Tavoitteena oli kiinnittää hyttiin mukavuusvaruste nimeltään "radio". Purimme vanhan sisäkaton pois suht varovaisesti, sillä ensimmäinen ajatuksemme oli kys. artikkelin säästäminen. Ideana oli kiinnittää radio ja kaiuttimet hytin kattoon suht fiksuille paikoille. Sisäkattoa purettaessa lähti katosta vaihtoon myös vanhat eristevillat. Näiden tilalle vaihdoimme uudet, nurkkiimme muualta jääneet eristeet.
Vanhaa...
...ja uutta
Johdotukset valmisteltuamme ajattelimme ensimmäisen suunnitelman myötä kiinnittää vanhan sisäkaton paikoilleen. Katto oli kuitenkin jo ennestään sen verran mutkalla, että sen oikominen ja radion kiinnittäminen siihen olisi ollut käytännössä mahdotonta. Ja tyhmää. Päädyimme leikkelemään neljän millin (muistaakseni?) kovalevystä sopivan palasen, johon sahasimme sopivat reiät neljälle kaiuttimelle. Tähän levyyn saimmekin ruuvailtua kaikki tarvittavat apparaatit kiinni.
Vanhaa ja ryppyistä...
...uutta ja sileää
Akustiikka hytissä muuttui toki jonkin verran, joskaan ei merkittävästi. Varsinkin, kun uusi kovalevy on yhtä tasaisen tappavaa pintaa ilman reikiä. Kaiuttimien uppoasennukseen käytimme, ehkä vähän halvalla, uretaanilevyn hukkapalaa ja mustaa jesseteippiä, joista muotoilimme katon ja kaiuttimien väliin sopivan kauluksen. Uusi ja vähän parempi sisävalo hyttiin revittiin Chevy Vanin matkustamosta.
Valmis radio
Itse Ruotsin valloitus
Meni itse asiassa hyvin, mutta mitä muutakaan sitä voisi odottaa. Lähdimme Uudenmaan perukoilta heti juhannuksen jälkeisenä myöhäisenä sunnuntai-iltana Turkua kohti, jossa tavoitteena oli maanantaiaamuna kuormata kyytiin loppuryhmä ja leiriytymisvarusteet telttoineen ja kamiinoineen. Tästä suuntasimme Förille, johon pudotimme huomaamattomasti turkulaisen neljän hengen tiedustelupartiomme, joka suuntasi Siljan terminaaliin valmistautuen tiedustelemaan ja tuhoamaan valitsemallaan tavalla mm. aluksen tax freen.
Naantalin terminaaliin saavuimme kahdeksan pintaan aamusella ja valmistauduimme välittömästi maastouttamaan tavallisen Scaniamme muiden matkalle lähtevien joukkoon. Uskon vieläkin vahvasti, että se söpö tyttö lippuluukulla olisi tahtonut hypätä kyytiin. Näytti olevan silminnähden haltioissaan harmaaseen massaan sulautuvasta ajokistamme.
"You can't see us"
Maihinnoustuamme Ruotsiin, otimme suunnaksemme Uppsalan rautatieaseman, jossa siirryimme odotusasemiin noutaaksemme junasta irtautuvan tiedusteluryhmämme pois ruotsalaisten keskeltä. Sanottiin kyllä niille, että kaikki menee ihan hyvin, kunhan eivät avaa suutaan.
Odotuspaikka ja irtautuvan ryhmän nouto
Matkaa Kapellskärrin ja Härnösandin välille tuli noin 450 kilometriä. Huoltoasemat tulivat kuitenkin valitettavan tutuiksi, sillä ruotsalaisista mittareista ei polttoainetta saanut samalla kortilla kuin noin 30-45 litraa maksurajan ollessa noin 300-490 kruunua. Käteisellä maksaessa suurempi kertatankkaus taas oli mahdollista niissä paikoissa, joissa nyt jotain palvelua sattui olemaan. Olivat perkeleet selkeästi varautuneet suomalaisten tuloon...
Tiistaina perille päästyämme perustimme leirimme osapuolemme tukikohtaan ja valmistelimme tarvikkeet keskiviikkoillan tapahtuman aloitusta varten. Tukikohtamme sijaitsi paikallisen hiihtokeskuksen (Vårdkasen) huipulla noin 175 metrin korkeudella merenpinnasta, joten näköalat olivat aika huikeat (jos alkupäivän sumua ei lasketa). Tiistai-ilta menikin muutoin grillin ääressä ja verkostoiduttaessa muiden osallistujien kanssa. Aurinkokin kehtasi näyttäytyä Ruotsinmaassa.
Leiri
Itse pelitapahtuman käynnistyttyä ryhmämme tehtävät koostuivat pääasiassa, yllätten, joukkojen kuljettamisesta paikkojen ja tehtävien välillä. Mekanisoidut osastot käyttivät pääasiassa alueella olevia lenkkeilyreittejä, hiekka- ja metsäautoteitä, sekä tarvittaessa myös yleisiä teitä. Valitettavasti reittien ja polkujen ulkopuolelle oikeaan maastoon ajaminen oli kielletty, joten mitään oikeaa offaamista tapahtumassa ei päässyt harrastamaan.
Esimerkkejä maastosta
Ajoneuvojen tuhoaminen oli toteutettu ylemmässä kuvassa näkyvin infrapunavastaanottimin, joihin pystyi vaikuttamaan muun muassa IR-sädettä lähettävin kiväärikranaatein ja pst-asein. Ajoneuvoissa oli tyypistä riippuen 1-5 osumapistettä, joiden kuluessa loppuun ajoneuvo tuhoutui ja oli seuraavat kaksi tuntia käyttökelvoton pelitoimintaan. Scaniaan saimme ruhtinaalliset kolme pistettä. Ainoastaan osapuolemme tanskalaisilla oli täydet viisi pistettä rakentamassaan tela-alustaisessa "panssarivaunussa".
Scanian kuljetuskyky saattoi antaa aihetta pieneen epätasapainoon osapuolten välillä, sillä saimme käytännössä jokaisella kuljetuskerralla siirrettyä nopeasti joukkueellisen verran jalkaväkeä taistelualueille. Vihollisen tiedustelijat ja muut yksittäiset taistelijat tapasivat myös kääntyä kannoillaan ympäri ja asettaa munansa nopeasti turpeeseen kuullessaan ajoneuvomme lähestyvän. Kauniin harmonisesti muriseva Scanian moottori lienee tässä enemmän kuin paikallaan.
Ryhmämme tehtävä yhteen kuvaan ahdettuna...
Kuvatunlaisissa tunnelmissa tapahtuman loppu tuli kovin yllättävästi vastaan. Tapahtumasta irtaantuminen kävi logistiikan osalta tulomatkan malliin. Auto Uppsalaan, rytmiryhmä junalla Tukholmaan laivaan ja auto kuljettajineen Kapellskäristä Naantaliin. Ajomatkaa koko reissun aikana tuli noin 1500 kilometriä ja naftakuluja noin 750 euroa. Matka- ja naftakuluineen reissulle jäi hintaa vähän päälle 200 euroa lärvä, joten niiden osalta oikein sopiva suoritus. Muut varustelukulut taas... Vaan eikös se tälläkin laudalla joku todennut, että sillä kenellä on kuollessaan eniten romua, voittaa. Mielestäni ihan hyvä peruste.
Reissun jälkeen tuli myös hankittua eräältä Proto-harrastajalta oikeat renkaat noiden lastenrattaiden tilalle. Täytynee todeta, että renkaat(kin) ne maastokuorma-auton tekee. Kulku parani kummasti, eikä maantievauhdeissa enää tarvitse pitää mahdottomia kierroksia vaunussa.
Tulevia kevään suunnitelmia seuraavaa reissua varten lienee pressukapellin askartelu ja työvalojen asennus. Toisaalta vähän tekisi mieli hakea jostain pikkuveljelle isoveli TGB 40:n muodossa. Ja kun on tuossa vielä tuo toinen kk-teline tyhjän panttina...
Kiitos ja anteeksi.
ps. Jos tahtoo nähdä ja kuulla, niin tässä yhden meidän kyydissä olleen suomalaisryhmän pätkää tapahtumasta:
https://www.youtube.com/watch?v=iLASOX7z3Qk