Scania SBA111

Muut kuorma-autot, other trucks

Valvoja: sisua

Avatar
sisua45
Viestit: 3100
Liittynyt: To Huhti 30, 2020 4:14 pm

Re: Scania SBA111

Viesti Kirjoittaja sisua45 »

No voi helvetti. :shock:

Tuo eturenkaan tyhjeneminen on varmaan ollut ikimuistoinen tapahtuma. Hyvä ettei käynyt "huonosti".

Peräkärry miehet ovat käyttäneet 11.00-20 sisärenkaita masin renkaitten kanssa. Ovat kestäneet, kuulemma? Heillä on vaan olleet kapeammat vanteet, sekin vaikuttaa asiaan.

Täältä löytyy kaksi uutta uralin 14.00-20 sisärengasta. Niissä ei ole sielun paikkaa, mutta sielunkin saa kiinni tarvittaessa. Mutta sinulla taitaa olla vähän mielenkiinto hukassa noihin renkaisiin... :roll:

Onko noissa muuten vannenauhoja sisällä?
"Oman, kunnioitettavan porukan muodostavat alan harrastajat. Heidän ansiostaan esimerkiksi Proto-Sisuja on edelleen ajokuntoisina."

SA-1337: http://forums.offipalsta.com/showthread.php?t=29218

Kuva
Kooee
Viestit: 87
Liittynyt: To Huhti 30, 2020 4:14 pm

Re: Scania SBA111

Viesti Kirjoittaja Kooee »

sisua45 kirjoitti:No voi helvetti. :shock:

Tuo eturenkaan tyhjeneminen on varmaan ollut ikimuistoinen tapahtuma. Hyvä ettei käynyt "huonosti".

Peräkärry miehet ovat käyttäneet 11.00-20 sisärenkaita masin renkaitten kanssa. Ovat kestäneet, kuulemma? Heillä on vaan olleet kapeammat vanteet, sekin vaikuttaa asiaan.

Täältä löytyy kaksi uutta uralin 14.00-20 sisärengasta. Niissä ei ole sielun paikkaa, mutta sielunkin saa kiinni tarvittaessa. Mutta sinulla taitaa olla vähän mielenkiinto hukassa noihin renkaisiin... :roll:

Onko noissa muuten vannenauhoja sisällä?
Kyllä se mieleen jäi... :) Hyvihän tuollainen tyhjä rengas jarruttaa :twisted: , ei tullut mieleenkään painaa jarrua tuossa tilanteessa. Vanne ehti jo tavata asfaltin ennen kuin pysähdyin.
Kävin tänään rengasliikeen omistajan juttusilla, miten he aikovat asian hoitaa.. Tietenkään homman tehnyt ukko ei ollut töissä mutta omistaja otti asian hoitaakseen.
Katsotaan miten asiat kehittyy. Mielenkiinto on tosiaan enemmän tai vähemmän kateissa koko hommaan.
Kyllä noissa vannenauhat on.


Niin joo... :wink:

Tuossa vastustaneessa "moottorimarssissa" oli vielä yksi pieni juttu, lasinpyyhkijät eivät toimineet kuin satunnaisesti tai sulasta auttamalla.
(Sekin vika ilmaantui vasta Mäntsälässä)
Joten näkyvyys oli välillä hieman heikompi, toki ei se päivänvalossa niin haittaa mutta kerkisi tulla pimeä ennen kuin päästiin perille.

Seuraavana päivänä avasin pyyhkijän moottorin ja totesin että, toinen magneetti oli irronut liimauksestaan. Liimailin magneetin oikeaan kohtaan ja kasasin moottorin.
Takaisin asentaessa puhdistin maadoitukset kuntoon.
Nyt pyyhkii hyvin. Ihmettelin aikaisemmin että, pyyhkijät liikkuvat hieman laiskasti mutta ihmekkös tuo kun pyyhkijänmoottorin ajoitukset olivat pielessä.
T: Kimmo
Käyttis: M-B S124 300D 1992
Käyttis2: M-B W124 300 E 4matic 1987
Metsälelu: Suzuki SJ 410 Turbo IC
Lumitöissä: Kubota B7100
Ei nelikko:
Valmet 710/Ukkomestari 355
Ylipitkilläteloilla
Kooee
Viestit: 87
Liittynyt: To Huhti 30, 2020 4:14 pm

Re: Scania SBA111

Viesti Kirjoittaja Kooee »

Päivitystä tähänkin topikkiin...

Kevään autokuume ei onneksi tuottanut tulosta. Huonolla tuurilla pihassa olisi 12 m pitkä ruosteinen bussi. Bussin hankkimisen
lisäksi olisi joutunut tasoittamaan pihaa, eihän sillä voi kovin epätasaiselle mennä.

Nyt on jälleen "isot" renkaat alla. Rengasliike sai näin nopeasti (5kk) toimitettua oikean kokoiset sisäkumit ja asennutin ne
kyläpajassa. Nyt ovat kestäneet ainakin 60 km :D
Vanhempi asentaja kyllä epäili ettei nuokaan sisärankaat tule pitkään kestämään tubeless merkittyjen renkaiden kanssa mutta onhan pv:lläkin samanlaisia virityksiä ja kyllä ne kestää..

Rengasmelu on kyllä varsin huomattava mutta kulku on muuten kyllä paljon mukavempaa nokialaisilla.
Välitykset paranivat isommilla renkailla nyt voi ajaa sen 80 km/h ja kone kiertää 2000 rmp.

Tuli oltua Pielaveden muikkufestivaaleilla vanhojen autojen näyttelyssä, näytillä...

Kuva

Olin tankkaamassa kylällä, kun autonäyttelyn järjestäjä tuli juttusille ja pyysi tulemaan Scanian kanssa näytille.
Otettiin vielä Suzuki lisämausteeksi lavalle mukaan. Eihän tuo ole tuonne pilkillä nostettu, kun voima ei ihan riitä.
Ensiksi pilkki irti (1 kpl 12mm pultti, letkut ja sähköliitin irti) ja sitten ajosilloilla Suzuki lavalle. Pilkki takaisin paikoilleen...
Helppoa :D

Olihan siellä muitakin palstalaisia:
Kuva
T: Kimmo
Käyttis: M-B S124 300D 1992
Käyttis2: M-B W124 300 E 4matic 1987
Metsälelu: Suzuki SJ 410 Turbo IC
Lumitöissä: Kubota B7100
Ei nelikko:
Valmet 710/Ukkomestari 355
Ylipitkilläteloilla
Avatar
sisua45
Viestit: 3100
Liittynyt: To Huhti 30, 2020 4:14 pm

Re: Scania SBA111

Viesti Kirjoittaja sisua45 »

Pieni on tämä MSKA/MSHA harrastajien piiri. Tuo jonka kanssa väänsit vaihtokauppaa bussista, soitti keväällä minulle, ja kysyi minkä arvioinen tuommoinen scania on. :wink: Hän on saman kylän miehiä.

Kyllä ne kummit pitäisi kestää, samanlaisilla renkailla on käyty siperiassa saakka, sisärenkailla varustettuna.
"Oman, kunnioitettavan porukan muodostavat alan harrastajat. Heidän ansiostaan esimerkiksi Proto-Sisuja on edelleen ajokuntoisina."

SA-1337: http://forums.offipalsta.com/showthread.php?t=29218

Kuva
Avatar
SisuSL170
Viestit: 144
Liittynyt: To Huhti 30, 2020 4:14 pm

Re: Scania SBA111

Viesti Kirjoittaja SisuSL170 »

Joo pitihän omakin kuorkki tuoda näytille kun, järjestäjät halus lisää armyvihreetä esille...
Kooee
Viestit: 87
Liittynyt: To Huhti 30, 2020 4:14 pm

Re: Scania SBA111

Viesti Kirjoittaja Kooee »

Omalta osalta Scanian tarina päättyi....

Menin vaihtamaan Valmet710/Ukkomestari 355:n.
Valmettiin saa taysipitkät/ylipitkät telat, jos mielii pehmeämmälle kaivelemaan.

Kaivurilla on enemmän käyttöä kuin maastokuorkilla.

Kamalampi traktori on ajaa metsässä kuin mska tai tavallinen maasturi. :D
T: Kimmo
Käyttis: M-B S124 300D 1992
Käyttis2: M-B W124 300 E 4matic 1987
Metsälelu: Suzuki SJ 410 Turbo IC
Lumitöissä: Kubota B7100
Ei nelikko:
Valmet 710/Ukkomestari 355
Ylipitkilläteloilla
Avatar
Kontio
Viestit: 674
Liittynyt: To Huhti 30, 2020 4:14 pm

Re: Scania SBA111

Viesti Kirjoittaja Kontio »

Kooee kirjoitti:Kamalampi traktori on ajaa metsässä kuin mska tai tavallinen maasturi. :D
Juu,u mutta tuolla pääset vieläkin mahdottominpiin paikkoihin, kuin mska:lla, tai maasturilla. :mrgreen:
Tuossa on saattanut muutama ärräpää päästä, ennenkuin valmetti oli pinnalla.

Tässä toisaalta lainatut kuvat:

Kuva
Kuva
KATMAN
Viestit: 6
Liittynyt: To Huhti 30, 2020 4:14 pm

Re: Scania SBA111

Viesti Kirjoittaja KATMAN »

Ehtoota. Ei heitetä hyvää aihetta hukkaan, vaan jatketaan vaikka uuden kaluston merkeissä. Sisäisellä pikkupojallani oli pitkään kaipuu johonkin isompaan autoon ja vajaa pari viikkoa sitten käytiin työkaverini kanssa Ruotsissa katsomassa muutamaa TGB30:ä. Ruotsiin asti tuli lähdettyä lähinnä sen vuoksi, että sieltä löytyy luonnollisesti hieman laajempi valikoima kyseistä kalustoa, sekä sen vuoksi, että etsinnän kohteena oli miehistöhytillä (trupptransporthytt) varustettu versio. Tuo taas pääasiassa käytettäväksi Suomessa järjestettäviin suurempiin airsoft-pelitapahtumiin.

Reissun kohteena oli Strängnäsin perukoilla sijaitseva Milmac -niminen puulaaki, jossa näkyi jo internetin tietojen perusteella olevan "jokunen" TGB30. Toisaalta myös hintataso vaikutti korkeammalta verrattuna moniin yksityisillä henkilöillä myynnissä oleviin autoihin. Monesti internetissä on varoiteltu, että ruotsalaiset myyjät ovat hieman hankalia vastaamaan sähköpostilla tehtyihin kyselyihin, mutta ainakin kyseisestä firmasta vastaukset tulivat ripeästi ja jopa englanniksi. Parempi näin, sillä oma kouluruotsini ei ole sieltä terävimmästä päästä. Myyjä kehotti toki tulemaan paikan päälle, jotta voidaan katsoa sopivaa autoa ja tehdä tarvittavat koeajot.

Hetken asioita pyöriteltyäni saatiin sovittua sopiva päivä matkalle autoja katsomaan. Torstaiaamuna lento Ruotsiin, josta vuokra-auto alle ja kohti Strängnäsin perukoita. Paikan päällä pyörimme hetken aikaa huulet pyöreinä firman museossa, josta löytyi muun muassa muutama varusteltu Bandvagn, entisöity Willys, Hummer jne... Hetken näitä ihasteltuamme paikalle riensi sama myyjä, jonka kanssa oli jo muutama sähköposti vaihdettu. Tästä eteenpäin viestintä kuitenkin tapahtui ruotsiksi, jolloin työkaverini sai toimia tulkkina oman ulosantini ollessa tasoa "okej", "bra" ja "det är jättebra". Kyllähän kieltä vähän ymmärtää, muttei pelkästään sillä puusta pitkälle päästä.

Ruotsalaiset olivat laittaneet pressukapellilla varustetun Scanian koeajovalmiiksi ja tämän käytimme ensimmäisenä koeajolla firman tiluksilla. Pääasiassa asfaltti- ja hiekkatietä, joten aivan maastoon asti emme päässeet. Ensimmäinen koeajokki lähti napista käymään ilman savutuksia ja kulkikin hyvin, jos seisomisen jäljiltä muttereina olevia renkaita ei lasketa.

Kuva
Koeajokapelli

Ensimmäisen jäljiltä myyjä vei meidät halliin, josta löytyi rivistä seitsemän mokomaa, näistä kolme oli varustettu miehistöhytillä ja näitä sai rauhassa katsoa lävitse. Päällisin puolin kaikki olivat suurin piirtein samassa kunnossa, joten pääasiassa kiinnitin katseeni parhaimmilla renkailla varustettuun yksilöön. Hallin lattialta oli joko tehokkaasti siivottu öljyjäämät pois, tai sitten autot eivät olleet voiteluaineita sinne juuri valuttaneetkaan. Sopivan yksilön löydettyämme myyjä yhdessä mekaanikon kanssa varusti auton akuilla, tarkasti nesteet koeajoa varten ja löi auton käyntiin. Tämäkin lähti käyntiin kertalaakista ja savuttamatta.

Kovalla alustalla seisomisen johdosta tässä yksilössä oli renkaat vielä vähän enemmän muttereina, mutta muuten auto oli ajoiltaan hyvä, eikä vetänyt jarruista tai muutenkaan muualle kuin minne nokka näytti. Tässä vaiheessa rupesi viimeistään ajatus auton ostamisesta ja tuonnista Suomen maaperälle vahvistumaan.

Tästä päästiin luonnollisesti vääntämään hinnasta. Myyjän pyynti autolle oli 82 000 kruunua, eli noin 9300 euroa. No eihän se ole tyhmä joka pyytää, vaan... Lopulta saatiin naulattua hinta 74 700 kruunuun, noin 8500 euroon. Maksu suoritettiin käteisellä paikallisessa valuutassa. Tuokin niillä kipurajoilla, varsinkin jos vertaa yksityisiin myyjiin Ruotsissa. Toisaalta on taas pakko uskotella itselle, että myyjäliikkeen tankatessa tankin täyteen, tarjotessaan autoon uudehkot akut ja toimittaessaan auton satamaan, on hinta vielä kohtuullinen. Unohtamatta muutenkin loistavaa palvelua. :)

Kuva
Ennen toista koeajoa

Kaupanteon jälkeen varattiin sitten perjantai-illalle laivamatka Silja Symphonylla ja otettiin valmiiksi tarvittavat liikennevakuutukset kuntoon. Vuokra-auto palautettiin takaisin ja etsittiin sataman vierestä hotelli käsiimme, jossa varrota seuraavaa aamunkoittoa.

Kuva
Laivaannousua odotellessa, junnujen vierellä varrotessa

Helsinkiin kotiuduimme lauantaiaamuna, eikä tullin kanssa ollut minkäänlaisia ongelmia. Autossa oli vielä ruotsalaiset kilvet kiinni, joten tullimies laittoi puumerkit käyttöönottoilmoitukseen, pyysi täyttämään loput tiedot itse ja poistui paikalta.

Suomen päädyssä käytettiin auto jarrudynossa vielä ennen rekisteröintikatsastusta ja säädettiin hieman heikompi oikea etukulma kohdalleen. Muuten olikin sitten ihan tasapainossa. Itse katsastuksessa ei löytynyt kahta korjauskehoitusta ihmeempää; lähivalojen valokeilan säätö alemmas ja takaroiskeläppien pidentäminen. Sai tuon näköjään rekisteröityä myös 1+8 -paikkaiseksi. Itse autohan on 1+2 -paikkainen ja miehistöhytistä löytyy sitten vyöt kymmenelle.

Ihan huolettomia kilometrejä on tähän mennessä Suomessa kertynyt jopa "huikeat" 300. Tässäkin yksilössä aika lailla samat speksit kuin Kooeen vanhassa menopelissä: kilometrejä Tukholman satamasta laivaan ajettaessa 47 233, vm -76 ja käyttöönotto -81.

Nyt oikeastaan akuuteimmat korjaussuunnitelmat olisi paikallistaa takajarrupiirin paineilmavuoto jostain moottorin lähistöltä; nyt tahtoo valuttaa paineet 12 tunnin aikana käyttöpaineista sinne kolmen barin tuntumaan. Etupiiri taas pitää paineet hyvin. Toisekseen täytyy kaivaa vaihdeaskin öljynjäähdyttimen vuotokohta esille. Tykkää ajon jälkeen tiputella jäähdytysnestettä jostain rakosesta, ehkä laippaliitoksesta tms.

Kuva
Pientä läikkää...

Kolmanneksi täytyisi vielä joko lisäillä vaihdelaatikkoon öljyä tai vaihtaa ne kokonaan. Nykyisellään näkyi öljyt käyntilämpötilassa mitattaessa olevan aika lailla oman asteikkonsa alarajassa. Huoltokirja tietää kyllä kertoa, että moottori- ja vaihteistoöljyt on vaihdettu armon vuonna 1998 43 431 kilometrin kohdalla. Eihän tuohon kilometrien puolesta tarvitsisi laatikkoöljyjä vaihdella, mutta näin suoriltaan on aika vaikea sanoa, mitä öljyä tuo on nykyisellään sisäänsä syönyt ja mitä sinne sitten uskaltaisi lisätä.

Ohjekirjassa kerrotaan, että jonkinlainen ATF Dexron II / Allison C-3 -litku olisi tuohon käypää, vaan liekö arvon sisulaisilla tietoa jostain sopivasta öljystä, jota tuonne sopii vaikka vaihtaa? Dexron IID/III ja C-4 öljyjä taitaa nykyään löytyä enemmän, mutta liekö ovat sitten vanhaan laatikkoon sopivimpia mahdollisia?

Ehkä ironisinta tässä koko hommassa on se, että tämä on meitin ensimmäinen "auto". Ei noita pikkukinnereitä ole juurikaan tarvinnut, joten siirrytään suoraan tälle harrasteautopolulle. Pajatiloja on saatavilla satunnaisesti ja en nyt mikään mekaniikan virtuoosikaan satu olemaan. Joku voisi jopa sanoa, että peukalo on keskellä kämmentä. Noh, Siperia opettaa ja niin pois päin... :roll:

Toivottavasti en tällä kirjallisuuden spektaakkelilla puuduttanut ketään hengiltä. Täytynee tulevaisuudessa yrittää käydä vähintään Punkalla kääntymässä, ja miksei muissakin tapahtumissa. 8)
Wonderi
Viestit: 528
Liittynyt: To Huhti 30, 2020 4:14 pm

Re: Scania SBA111

Viesti Kirjoittaja Wonderi »

Kelpaisi mullekin! Sano katsastusmiehelle ettei maastoautossa tarvitse olla roiskeläppiä ollenkaan.
kivinen
Viestit: 753
Liittynyt: To Huhti 30, 2020 4:14 pm

Re: Scania SBA111

Viesti Kirjoittaja kivinen »

Tuo on yksi tapa järjestää kuorma-autoon jatkohytti. Seuravaa Punkan tapahtumaa odotellessa.
Lonely-Rider
Viestit: 38
Liittynyt: To Huhti 30, 2020 4:14 pm

Re: Scania SBA111

Viesti Kirjoittaja Lonely-Rider »

Jaa huomasin just että täällä on muitakin jotka ajaa ruotsin armeijan vanhalla scanialla :D .Itse vaihdoin renkaat masi
sisun renkaisiin (vielä kun löytys masin vanteetkin ois offset paremmin kohdallan)ihan välityksien takia jotka ovat alkuperäisillä renkailla turhan tiheät maantiellä,nyt noilla 14.00r20 renkailla huiput toista sataa ja 80 vauhdissa moottorin kierrokset inhimilliset.Omalla scanialla olen ajanut eri mettäreissuja noin 3000km tälle vuotta ja auto on toiminut kuin kello tuossa kuva kesältä isommilla renkailla Kuva . Entiseen radio koppiin nykyiseen asunto koppiin olen laittanu 230v keraamisen lieden,mikrouunin,liesi tuuletin ja kahvin keittimen tuli myös tiskipöytä,levitettävä laveri,ilma webasto alkuperäisen öljykaminan lisäksi,stereot,pöytää,penkiä ja tietenki wlan lisä antennilla eli asuntoautohan tuosta tuli
Lonely-Rider
Viestit: 38
Liittynyt: To Huhti 30, 2020 4:14 pm

Re: Scania SBA111

Viesti Kirjoittaja Lonely-Rider »

J_J
Viestit: 32
Liittynyt: To Huhti 30, 2020 4:14 pm

Re: Scania SBA111

Viesti Kirjoittaja J_J »

Lonely-Rider kirjoitti:eli asuntoautohan tuosta tuli
Sanotaanko, että ei haittaa, vaikka leirintäalueen nurmi olisi hieman pehmennyt/kostea. Opel Astralla Soliferiä samaan paikkaan kiskova saattaa olla katkera :lol:

Helevetin asiallinen peli!
Lonely-Rider
Viestit: 38
Liittynyt: To Huhti 30, 2020 4:14 pm

Re: Scania SBA111

Viesti Kirjoittaja Lonely-Rider »

No eipä ole karavaanari alueilla tullu vierailtua,kyllähän tuo vähän erottuis solifereiden joukosta (eri värinen) :-)
KATMAN
Viestit: 6
Liittynyt: To Huhti 30, 2020 4:14 pm

Re: Scania SBA111

Viesti Kirjoittaja KATMAN »

No höh, aiheessa on hiljaista kuin ruotsalaisessa iltakirkossa, joten ajattelin yön ratoksi päivittää oman autoni tapahtumia. Vaikkei tässä nyt niin hurjan tapahtumarikkaana olla oltu. Aika kuva- ja tekstirikas viesti, joten sori siitä. Ja ehkä vähän tavan teemasta poikkeavakin katsaus. Sori siitäkin. :wink:

Vuosi sitten marraskuussa alettiin kaveriporukassa miettimään, jos ajelisimme sotakoneella seuraavana kesänä Ruotsiin pienelle valloitusreissulle. Pähkäiltiin siinä sitten ja ynnäiltiin arvioituja matkakuluja ja sitä, miten kenenkin budjetti kestää Ruotsin reissun. Tavoite oli siis lähteä noin viikon reissuun Ruotsin Härnösandiin, jossa on vuosittain järjestetty isomman mittakaavan Berget -airsoft-tapahtuma. Tavaramerkkinä kyseiselle tapahtumalle on vuosien saatossa muodostunut suuri (n. 1500+) osallistujamäärä, sekä myös mekanisoitujen osastojen käyttäminen taistelujen tukena.

Pääasiassa ajoneuvokalusto tapahtumassa on painottunut pienempiin maastovehkeisiin, kuten Defendereihin, Jeeppeihin, Volvon TGB -malleihin ja norjalaisten öljyrahoillaan ostamiin G-mersuihin. Meinattiin porukalla, että jos kerran Ruotsiin mennään, niin mennään sitten tyylikkäästi niiden omalla kalustolla ja näytetään miten se homma pelittää.

Isommat (ja varmaan ainoat) valmistelut aloitettiin lopputalvesta. Koska sotakone täytyy luonnollisesti aseistaa, kävin lopputalvesta hakemassa Ruotsin puolelta harrastajalta pari linkkutelinettä konekivääriä varten. Scaniassahan on hytin katolla valmiiksi pultinreiät konekiväärin jalustalle. Hankitussa jalustassa oli hieman eri pulttijako, joten päädyimme viime kesänä poraamaan katon läpi uudet reiät pulteille ja tiivistämään koko roskan.

Kuva
Jalustan kiinnittäminen

Kuva
Valmis jalusta ja linkku.

Samalla kevään aikana selviteltiin turkulaisten(!) ystäviemme toimesta tulevia matkareittejä ja laivayhtiöitä, joilla siirtyä lätäkön toiselle puolelle rytmiryhmän (6 hlöä) kera. Ehkä mielenkiintoisin tulkinta oli Viking Linellä, joka kuullessaan kulkuneuvomme olevan armeija-auto maastosuojavärissä, ei suostunut ottamaan ajoneuvoamme kyytiin lainkaan. Tämän perustelivat sillä verukkeella, että Viking Line on ahvenanmaalainen yhtiö, jonka pääkonttori on Maarianhaminassa ja Ahvenanmaan ollessa demilitarisoitua vyöhykettä, sotakalustoa ei voisi heidän laivoillaan kuljettaa. Logiikka se on kai sekin, ei jääty sitä sen enempää murehtimaan. :roll:

Siljan rahtipuolelta Turku-Tukholma-Turku -matkalle ajoneuvolle ja kahdelle kuljettajalle olisi hinnaksi tullut noin 800 euroa. Kuorma-auton ollessa kyseessä, jäi ainakin meidän tapauksessa ainoaksi vaihtoehdoksi rahtipuoli ajoneuvon osalta. Finnlinesin hinta Naantali-Kapellskär-Naantali -välille oli em. kokoonpanolle noin 450 euroa. Päädyimme ottamaan molemmista vaihtoehdoista parhaat päältä ja varasimme Scanialle ja kahdelle kuljettajalle paikat Finnlinesin lähdöille, ja loppuosastolle, neljälle jalkamiehelle, paikat Siljalta Turku-Tukholma -välille. Näin ollen tehtyämme maihinnousun Ruotsiin kahdesta satamasta, pystyimme määrittämään kohtauspaikasi Uppsalan rautatieaseman, jossa kevyt jalkaväkiosastomme mekanisoisi itsensä kyytiimme. Perfetto.

Noin viikkoa ennen matkaa alkoi, kuten aina, viimeiset ja kiireiset valmistelut. Tavoitteena oli kiinnittää hyttiin mukavuusvaruste nimeltään "radio". Purimme vanhan sisäkaton pois suht varovaisesti, sillä ensimmäinen ajatuksemme oli kys. artikkelin säästäminen. Ideana oli kiinnittää radio ja kaiuttimet hytin kattoon suht fiksuille paikoille. Sisäkattoa purettaessa lähti katosta vaihtoon myös vanhat eristevillat. Näiden tilalle vaihdoimme uudet, nurkkiimme muualta jääneet eristeet.

Kuva
Vanhaa...

Kuva
...ja uutta

Johdotukset valmisteltuamme ajattelimme ensimmäisen suunnitelman myötä kiinnittää vanhan sisäkaton paikoilleen. Katto oli kuitenkin jo ennestään sen verran mutkalla, että sen oikominen ja radion kiinnittäminen siihen olisi ollut käytännössä mahdotonta. Ja tyhmää. Päädyimme leikkelemään neljän millin (muistaakseni?) kovalevystä sopivan palasen, johon sahasimme sopivat reiät neljälle kaiuttimelle. Tähän levyyn saimmekin ruuvailtua kaikki tarvittavat apparaatit kiinni.

Kuva
Vanhaa ja ryppyistä...

Kuva
...uutta ja sileää

Akustiikka hytissä muuttui toki jonkin verran, joskaan ei merkittävästi. Varsinkin, kun uusi kovalevy on yhtä tasaisen tappavaa pintaa ilman reikiä. Kaiuttimien uppoasennukseen käytimme, ehkä vähän halvalla, uretaanilevyn hukkapalaa ja mustaa jesseteippiä, joista muotoilimme katon ja kaiuttimien väliin sopivan kauluksen. Uusi ja vähän parempi sisävalo hyttiin revittiin Chevy Vanin matkustamosta.

Kuva
Valmis radio

Itse Ruotsin valloitus

Meni itse asiassa hyvin, mutta mitä muutakaan sitä voisi odottaa. Lähdimme Uudenmaan perukoilta heti juhannuksen jälkeisenä myöhäisenä sunnuntai-iltana Turkua kohti, jossa tavoitteena oli maanantaiaamuna kuormata kyytiin loppuryhmä ja leiriytymisvarusteet telttoineen ja kamiinoineen. Tästä suuntasimme Förille, johon pudotimme huomaamattomasti turkulaisen neljän hengen tiedustelupartiomme, joka suuntasi Siljan terminaaliin valmistautuen tiedustelemaan ja tuhoamaan valitsemallaan tavalla mm. aluksen tax freen.

Naantalin terminaaliin saavuimme kahdeksan pintaan aamusella ja valmistauduimme välittömästi maastouttamaan tavallisen Scaniamme muiden matkalle lähtevien joukkoon. Uskon vieläkin vahvasti, että se söpö tyttö lippuluukulla olisi tahtonut hypätä kyytiin. Näytti olevan silminnähden haltioissaan harmaaseen massaan sulautuvasta ajokistamme. 8)

Kuva
"You can't see us"

Maihinnoustuamme Ruotsiin, otimme suunnaksemme Uppsalan rautatieaseman, jossa siirryimme odotusasemiin noutaaksemme junasta irtautuvan tiedusteluryhmämme pois ruotsalaisten keskeltä. Sanottiin kyllä niille, että kaikki menee ihan hyvin, kunhan eivät avaa suutaan.

Kuva
Odotuspaikka ja irtautuvan ryhmän nouto

Matkaa Kapellskärrin ja Härnösandin välille tuli noin 450 kilometriä. Huoltoasemat tulivat kuitenkin valitettavan tutuiksi, sillä ruotsalaisista mittareista ei polttoainetta saanut samalla kortilla kuin noin 30-45 litraa maksurajan ollessa noin 300-490 kruunua. Käteisellä maksaessa suurempi kertatankkaus taas oli mahdollista niissä paikoissa, joissa nyt jotain palvelua sattui olemaan. Olivat perkeleet selkeästi varautuneet suomalaisten tuloon...

Tiistaina perille päästyämme perustimme leirimme osapuolemme tukikohtaan ja valmistelimme tarvikkeet keskiviikkoillan tapahtuman aloitusta varten. Tukikohtamme sijaitsi paikallisen hiihtokeskuksen (Vårdkasen) huipulla noin 175 metrin korkeudella merenpinnasta, joten näköalat olivat aika huikeat (jos alkupäivän sumua ei lasketa). Tiistai-ilta menikin muutoin grillin ääressä ja verkostoiduttaessa muiden osallistujien kanssa. Aurinkokin kehtasi näyttäytyä Ruotsinmaassa.

Kuva
Leiri

Itse pelitapahtuman käynnistyttyä ryhmämme tehtävät koostuivat pääasiassa, yllätten, joukkojen kuljettamisesta paikkojen ja tehtävien välillä. Mekanisoidut osastot käyttivät pääasiassa alueella olevia lenkkeilyreittejä, hiekka- ja metsäautoteitä, sekä tarvittaessa myös yleisiä teitä. Valitettavasti reittien ja polkujen ulkopuolelle oikeaan maastoon ajaminen oli kielletty, joten mitään oikeaa offaamista tapahtumassa ei päässyt harrastamaan.

Kuva
Esimerkkejä maastosta

Ajoneuvojen tuhoaminen oli toteutettu ylemmässä kuvassa näkyvin infrapunavastaanottimin, joihin pystyi vaikuttamaan muun muassa IR-sädettä lähettävin kiväärikranaatein ja pst-asein. Ajoneuvoissa oli tyypistä riippuen 1-5 osumapistettä, joiden kuluessa loppuun ajoneuvo tuhoutui ja oli seuraavat kaksi tuntia käyttökelvoton pelitoimintaan. Scaniaan saimme ruhtinaalliset kolme pistettä. Ainoastaan osapuolemme tanskalaisilla oli täydet viisi pistettä rakentamassaan tela-alustaisessa "panssarivaunussa".

Scanian kuljetuskyky saattoi antaa aihetta pieneen epätasapainoon osapuolten välillä, sillä saimme käytännössä jokaisella kuljetuskerralla siirrettyä nopeasti joukkueellisen verran jalkaväkeä taistelualueille. Vihollisen tiedustelijat ja muut yksittäiset taistelijat tapasivat myös kääntyä kannoillaan ympäri ja asettaa munansa nopeasti turpeeseen kuullessaan ajoneuvomme lähestyvän. Kauniin harmonisesti muriseva Scanian moottori lienee tässä enemmän kuin paikallaan.

Kuva
Ryhmämme tehtävä yhteen kuvaan ahdettuna...

Kuvatunlaisissa tunnelmissa tapahtuman loppu tuli kovin yllättävästi vastaan. Tapahtumasta irtaantuminen kävi logistiikan osalta tulomatkan malliin. Auto Uppsalaan, rytmiryhmä junalla Tukholmaan laivaan ja auto kuljettajineen Kapellskäristä Naantaliin. Ajomatkaa koko reissun aikana tuli noin 1500 kilometriä ja naftakuluja noin 750 euroa. Matka- ja naftakuluineen reissulle jäi hintaa vähän päälle 200 euroa lärvä, joten niiden osalta oikein sopiva suoritus. Muut varustelukulut taas... Vaan eikös se tälläkin laudalla joku todennut, että sillä kenellä on kuollessaan eniten romua, voittaa. Mielestäni ihan hyvä peruste. 8)

Reissun jälkeen tuli myös hankittua eräältä Proto-harrastajalta oikeat renkaat noiden lastenrattaiden tilalle. Täytynee todeta, että renkaat(kin) ne maastokuorma-auton tekee. Kulku parani kummasti, eikä maantievauhdeissa enää tarvitse pitää mahdottomia kierroksia vaunussa.

Kuva

Tulevia kevään suunnitelmia seuraavaa reissua varten lienee pressukapellin askartelu ja työvalojen asennus. Toisaalta vähän tekisi mieli hakea jostain pikkuveljelle isoveli TGB 40:n muodossa. Ja kun on tuossa vielä tuo toinen kk-teline tyhjän panttina... :twisted:

Kiitos ja anteeksi.

ps. Jos tahtoo nähdä ja kuulla, niin tässä yhden meidän kyydissä olleen suomalaisryhmän pätkää tapahtumasta: https://www.youtube.com/watch?v=iLASOX7z3Qk
Vastaa Viestiin