Gwafton kirjoitti:Mersusta saa mukavan ja perusvarman harrasteauton, uskaltaa lähteä kokoontumisiin vaikka vähän pidemmän matkan päähän. Autoa ei saa niin loppuun ajetuksi, ettei laatu silti huokuisi läpi - ovet eivät roiku vaikka olisi miljoona kilometriä takana. Haittapuolena matkustusmukavuus ei pidemmällä matkalla ole kovin hyvä, koska mersun suunnittelijoilla on jostain syystä ollut suuria vaikeuksia ymmärtää kunnollisen istuinergonomian merkitystä.
Ainahan mersussa ruostetta on. Mutta se ei olekaan ihan mitä tahansa ruostetta, vaan huippulaadukasta saksalaista ThyssenKrupp-ruostetta. Siinä on vissi ero.
Joo, se on "rautasta" ruostetta se ThyssenKrupp-ruoste. Ja aika ihmeellistä, kun se oli ainakin silloin ennen erilaista Saksassa ja Suomessa. Saksasta, kun osti siistin 123:n, jossa ei ollu juuri mitään näkyvää ruostetta, kuin ehkä pikkusen listan alta pilkistävä kupru. Ja, kun sitten otti listan pois, niin siinä kuprun alla oli tasan yhtä iso reikä. Vastaavasti jossain Suomi-123:ssa saatto olla kylki kuin kukkaketo, mutta ei kuitenkaan yhtään reikää. En tiedä oisko suola ollu erilaista. Muuten olen kyllä sitä mieltä, että mersujen ruostuminen nyt johtu pääasiassa kovasta käytöstä ja helvetin huonosta pidosta. Isänikin ajoi varmaan pari miljoonaa kilometriä Mersulla, eikä pessy koskaan. Pakkasella ei voinu ja kurakelillä ei kannattanu.
Mutta ruostu tai ei, niin lainatakseni erästä legendaarista korjaamoyrittäjää: "Haluaisimpa nähdä, kuka tekee paremman auton"
. Jos vain mahdollista niin laita kuvia näkösälle maalarilla käynnin jälkeen